Äitienpäivää odotellessa

Sunnuntaina vietetään äitienpäivää ja siihen on valmistauduttu tekemällä kortteja lasten kanssa. Kukkiakin on mummoille ostettu. Kakku vielä arveluttaa, eli kuka sitä on tekemässä. Itse sitä en suostu tekemään, koska olen itsekin äitinä päivänsankari. Omat lapset ei tosin kakkua osaa tehdä, vaikka intoa olisikin. Katsotaan, miten käy. Runoilla voin silti.


ÄIDILLE

Herään aamulla aikaisin
ja hiivin keittiöön.
Äidille aamiaista laittaisin,
syy lienee selvä tähän ilmiöön.
Isi avuksi kahvia keittämään,
herkkuleivän mä äidille teen.
Vielä kakku, sitten äitiä herättämään,
kukat, herkut saa vuoteeseen.
Tänään juhlitaan äitiä, ihanaa
ja hänelle onnea toivotetaan!
Ei oo maailmassa toista rakkaampaa,
sen sulle tahdon kertoa vaan.

Hyvää äitienpäivää!

Ikävistä iloisiin hetkiin

Pitkään aikaan en ole kirjoitellut tänne mitään ja se johtuu täysin siitä, etten saanut runoja rustattua, edes puolikasta. Pienen potilaan takia piti heittää pidempi sairaalareissukin, niin joo eipä tuntunut nämä jutut tärkeälle.

Useimmille lienee tuttu vanha lastenlaulu sairaasta karhunpojasta, joka saadaan kuntoon hellällä hoidolla. Siitä sitten päätin kirjoittaa itsekin runon sairaasta pikkupojastani. Onneksi apu oli lähellä.


VAUVA SAIRASTAA

Miko-vauva sairastaa
ja itkee pahaaoloa,
on kuumetta ja kova yskä
lie tavallinen flunssa, mikä?
Voin vain häntä rakastaa,
lääkitä ja lohduttaa.
Jospa auttais äidin syli,
päästäis taudista yli,
että hymyn kasvoillas nään,
viel sun vierees täksi yöksi jään.

Mut tauti pahenee
ja voimat vähenee.
Ei syö, ei juo
ei unestakaan toivoo oo,
käy omat keinot vähiin,
nyt lääkäriä hätiin.
Tää tauti lapsestani pois,
ei olo enää huonompi olla vois!

On lääkäreitä monta,
nopeaa on tutkinta.
On oikeasti hätä,
mut yksin sua en jätä!
Tepsii hoidot vähitellen
sylissäni sua silti pidellen.

Ja hymys nähdä saan
tauti päästänyt sut vallastaan.
Kotiin isän, siskon luo,
kiitoksen enkeleille suon.


Tämä reissu oli enemmän kuin ikävä hetki elämässäni, kukapa ei kantaisi huolta omista lapsistaan. Mutta ollutta ja mennyttä. Keskitytään siis tähän hetkeen ja itse asiassa tulevaan viikonloppuun. Sunnuntaina on siis Palmusunnuntai eli virpojia on liikenteessä. Odotan kyllä virpojia ovelle, mutta pikkunoidan kanssa on lähdettävä itsekin virvontatouhuun. Tämä siis vanhemman lapsen kanssa. Tuttua virvontaloitsua on harjoiteltu ja pajunvitsat odottaa koristelua. Tässä aiheeseen sopiva runo, vaikkei niinkään virpomisloitsu.


VIRVON, VARVON

Pajunkissat valkoiset,
kurkistavat kodeistaan,
ne aurinkoa ovat tulleet katsomaan.
Pajuun kissat pörröiset,
ovat nousseet naukumaan,
kevättä odottamaan.
Lapset vitsat, kissat kerää,
sitten oksat vähinerää,
höyhenet ja silkkikukat
koristeeksi saavat,
väriloisto vitsojen
virpomistaikaa luovat.
Munakorit, vitsat mukaan,
käy noidat värikkäät nyt matkaan,
on virpomisen aika
ja pääsiäisen taika.

Hyvää ystävänpäivää!

Tänään vietetään ystävänpäivää, joten tottakai minunkin piti runoilla aiheesta. Tietenkään en voinu yhtään aiemmin näitä miettiä, mutta no inspiraatio iskee silloin kuin iskee. Tätä runoa tehdessäni ajattelin pikkutyttöäni ja hänen rakkaita ystäviään.


RAKAS LEIKKIKAVERINI

Olet minun ystäväni,
rakas leikkikaverini.
Kerron sulle salaisuudet,
jaan sun kanssa leikit uudet,
hiekkalaatikolla linnat,
rengaskeinun vauhdit vinhat,
prinsessa- ja prinssileikit,
aarrejahdit, juoksulenkit.
Tykkään susta kovasti,
ootan vaikka iltaan asti,
että ystäväni nään
tai muutoin tuun sua etsimään.


Kotiäitinä ollessani olen saanut paljon rakkaita ystäviä leikkipuistosta ja muusta yhteisestä toiminnasta täältä kotikulmilta. Muutama vuosi sitten tilanne oli aivan toisenlainen ja tuntui kuin seinät olisivat kaatuneet päälle, kun en juurikaan tuntenut ketään lähialueelta. Toki kerhoissa ja muskarissa tuli käytyä, mutta silti oli aika orpo olo. Sitten tilanne muuttui puistoilun ja varsinkin eräiden pikkujoulujen myötä ja nykyään keksimme kaikenlaista ohjelmaa yhdessä itsellemme, lapsille ja perheille. Näitä ystävyyssuhteita pidän todella tärkeänä. Siksi runoilin myös heille runon.


KAUNISHARJUN ÄIDIT

Kaunisharjun äidit täällä,

lasten kanssa touhuu iloisella päällä.

Kaikenlaista yhdessä häärää,

ideoissa ei oo oikeeta, eikä väärää.

Pikkujouluista kaikki alkoi,

mammat yhdessä juhli ja ilakoi.

Siitä kiinnostus ryhmään ja toimintaan,

sai äidit ja lapset innostumaan.

On ystävyyssuhteita syntynyt monta,

kotiäideille, lapsille korvaamatonta.

Nyt aktiivimammoja kymmenkunta,

silti toimintaan mahtuu mukaan vielä monenmonta.

Tapahtumat lapsille, äideille, perheille jakoon,

mennään yhdessä ulos, älä juokse pakoon.

Leikkitreffejä, muskaria, mammaliikuntaa,

mitä milloinkin mieleen juolahtaa.

Näistä iloa, intoa päivään saa,

kun hauskat hetket yhdessä jakaa vaan.

Laskiaisrunoilua

Laskiaista vietettiin eilen mummolassa, vaikkei laskiaispullia, eikä hernekeittoa syötykään. Korjataan siis herkuttelupuoli huomenna eli laskiaistiistaina, kun kermaa löytyy jääkaapista ja pyöreitä pullia pakkasesta. Oman pihan liukumäkikin on ollut harvinaisen vähällä käytöllä alkutalvesta, joten huomenna on viimeistään se asia korjattava. Valitettavasti ulkoilut on itsellä ollut melko vähissä, kun flunssa iski päälle. Viltin alla voi kuitenkin oikein hyvin runoilla. :)

MÄENLASKUSSA

Punainen pulkka perässäni,
kiipeän mäen päälle.
Pikkuveljeni vieressäni,
katselee järven jäälle.
Kiipeän pulkkaan
ja veljelle huikkaan:
Laske mäki mun kanssani alas,
sitten kiivetään liukumäelle takas!
Liukkaat laskut kauaksi kantaa
ja kun aurinko laskee taivaanrantaan,
kotiin iloinen kaksikko matkaa,
sisäleikeillä päivää jatkaa.

Riemukasta laskiaista!

Lorukorteista bloggaajaksi

Tein muutama päivä sitten lorukortteja lapsille Vaajakosken perhekahvilaan, jonka vetäjänä toimin. Niihin tulee siis toiselle puolelle kuva ja toiselle puolelle kuvaan liittyvä loru. Kuvat löysin sopivasti tyttöni värityskirjasta, mutta kuviin sopivia runoja sainkin metsästää.

En juurikaan omista runokirjoja, enkä kirjastoonkaan saanut lähdettyä, niin yritin etsiä valitsemiini kuviin sopivia loruja netin ihmeellisestä maailmasta. Ajattelin, että tottakai täältä runojakin löytyy, kun netti on muutenkin kaikenlaista tietoa tulvillaan. Mutta ei. Siis sopivia. Runoja kyllä löytyy, mutta ei juurikaan lastenloruja. Aloin siis itse runoilla ja yllättävän helposti irtosi 8 runoa. Tästä innostuin luomaan tämänkin blogin.


KOLME KISSAA

Kissanpojat pienet nää,
kolmestaan nyt temmeltää.

Tutustuu ne lankakerään,

kohta juostava on perään,

lanka karkaa, purkautuu,

tassut juuttuu, apuun tuu!

Kissat langan satimessa,

ei sotkulankaa kutimissa,

voi mummo enää käyttää,

lattian vain langanpätkät täyttää.

JOUTSENPRINSESSA

Joutsen, lintujen kaunotar,
kauniisti lammessa lipuu.

Prinsessa lie ollut aiemmin,

kun katselee lintua tarkemmin:

on käytös niin ylväs,

vaik’ palatsin pylväs

on rantahietikon pajupuu

ja mekkona sulat

ja kruununa kukat,

lammen peilistä kiiltää vain kuu.

On ystävää linnulla kaipuu,

vain oma laulu lammella kaikuu.

NORSU

Norsu asuu Afrikassa,

muutama jätti Aasiassa,
sirkuksessakin näky on tuttu,
suuri on norsulla harmaa nuttu.
Pitkä kärsä ja kaarevat hampaat,
isot korvat ja valtavat varpaat.
Näistä sä tunnet eläimen oudon,
savannilla tömistelevän norsujoukon.

KOLME KALAKAVERUSTA

Kolme kalakaverusta

Simo, Salli ja Sintti,
asui lahden pohjan onkalossa
ja ruokaa paljon riitti.
Ne päivät leikki kaislikossa
ja kävi uintikisaa.
Illat meni etsiessä hyvää iltapalaa.
Uniaikaan kamut nukkui äidin kainalossa,
kalaperheen asunnossa,
lahden pohjan onkalossa.

ENNUSTAJAETANA

Etana ennustaa säätä,
poutaa, vettä tai jäätä.
Sarvet ojossa kulkee,
ennustaja pieni tää,
kotiinkin tiensä tuntee,
kun vain paikalleen pysähtyy, jää.
Siis selässään kotia kantaa –
talo etanan ei tarvii pihaa, eikä rantaa.

LEIJA

Lennä, lennä leijani mun,

lennä sä pilvien luo.
Liidä tuulien teillä,
ne laulunsa sulle suo.
Sä lennät korkealla
yhä ylemmäs yrität,
lankas’ riittäisi kai
mut tuulet päättää sen sai
ja sun leikkisi taivaalla loppuu,
on ootettava seuraavaan viikonloppuun.

KUURAKETTI

On mulla iso raketti,

melkoinen metalli paketti.
Se tulivoimaa käyttää
ja hienolta näyttää.
Kun lensin kuuta päin,
kuu-ukon siellä näin.
Mut jo kotiin mulla kaipuu
ja tervetulolaulut raikuu,
kun takaisin mä tuun.

NALLERITARI

Nalle on saanut ritarin puvun,

haarniskan, kypärän ja miekankin tutun.
On tehtävä suuri kuin valtava muuri,
kun nukkeprinsessaa,
käy urhea nalle pelastamaan.

Lohikäärme suuri suomuineen,
on prinsessan vienyt vuorelleen.
Siellä peto vaanii ja odottaa,
neidon pelastajaa, urheaa.

Nalleritari taitonsa näyttää,
kun kiiltävää miekkaansa käyttää.
Ja neidon pelastaa,
tuo kotilinnaan ratsullaan.

On lasten leikit lopuillaan,
kun prinssi prinsessansa saa.
Ja haavelinnat haihtuu vaan,
jää nuket, nallet oottamaan,
lasten leikkiä seuraavaa.